Etusivu
Koulutuspalvelut
Psykofyysinen valmennus Eija
Kirjallisuus
Taide - Terapia
Yhteydenotto ja tilaukset
...Sanoi, että tuulet tulisivat vielä monta kertaa
että mereltä päin…
isot purjeet, puhtaammat kuin koskaan
ettei se jättäisi rauhaan, mielen näky, sydäntalven pitkät unet
Ja että tuo kaikki rantautuisi juuri sillä hetkellä
kun odottaja olisi jo melkein mennyt, kääntänyt selkänsä ja
nukahtanut omaan tavanomaisuutensa arkisiin pyyteisiin
Että näin aina kävisi uudestaan ja uudestaan
kunnes mieli valpastuisi lopullisesti
sydän jättäisi taakseen turvassa olemisen harhan
pysyvyyden vaikutelman
syvän halun, olla samanlainen kuin toinen
Että vain harvat tulisivat valituksi tuohon maailmaan
jossa tämän ja eilisen päämäärät ja niiden alituinen huoli toisistaan
vähitellen lakkaisi
ei kuitenkaan muuttuen kuvaksi paratiisista
kuten ne, joilla on valta olla oikeassa
sanoisivat.
Ei suinkaan, ei toinen maailma sitä tarjoaisi
pikemminkin ristin tien, matkan vailla lohdutusta
tuulet, jotka eivät vain toisi unien purjeita
häikäisevää valkeutta sineä vasten
vaan ikään kuin vahingossa riuhtaisevat näkijänsä
syville ulapoille, kauemmas kotoaan kuin koskaan ennen
|
Niin sanoi…
Ja ettei sitä tulisi kuitenkaan odottaa, ei pelätä, eikä toivoa
pikemminkin olla vain tietoinen siitä, että unet ja näyt
juuri siinä kohdassa, jossa vesi ja maa yhtyvät, ovat todellisempia
kuin konsanaan tämä maailman sivut
joille olemme tottuneet niin auliisti
mielemme kirjoittamaan..
Minä olin, tietenkin ja kaikki, joka ikinen
syntisin ja hurskaimmista hurskain
siinä samanlaisuutta yllin kyllin
Tottunut murtumaan funktioksi mihin vain yhtälöön
jota toivottu lopputulos juuri siinä hetkessä edellytti
Lisäpanostuksen antamista niiltä
joiden lain ja järjestyksen mukaan kuului muutoin pysyä näkymättöminä
ikään kuin ikuisina varahenkilöinä siellä
missä muutenkin olisi oikein laskettuna ollut jo jokunen liikaa
maailman sivuille nimeänsä laittamaan…
Onneksi jäi hiekka ja vesi, jää ja tuli
ja mereltä puhaltava tuuli
Jäi jähmettyneet askeleet, sydäntalven unet
ja nuo siunatut näyt
Niiden varassa ja avulla saattoi kirjoitta ihan mitä vaan
mihin vaan: hiekkaan, tuleen, veden siniseen pintaan
Raaputtaa jään pintaan; sinä raaputit ja minä
Siitä tuli hetkessä me ja sitten taas tuuli kovaa
tuuli mereltä...
Rannan kivet itkivät, purjeet laskeutuivat
haudat huusivat toisiaan
Sitten maailma käänsi sivuaan ja taas sanottiin
jonkin uuden alkaneen
ja kaikkialla oli niitä, jotka tahtoivat heti siinä paikassa
ryhtyä tuota tyhjää mielensä nimellä täyttämään...
|
|